liity jaseneksi

LIITY JÄSENEKSI >>


Olemme facebookissa

Facebook -yhteisö
pienten lasten
vanhemmille >>

Facebook -yhteisö
isompien lasten
vanhemmille >>

Neuvolasivusto >>

Yhteystiedot:
info@refluksilapset.fi

 

Sivuston tekstit eivät korvaa lääkärin antamia neuvoja ja hoitoja, käänny tarvittaessa hoitohenkilökunnan puoleen.

 

 

   

 

Meidän tarina - Refluksi toteaminen toi helpotuksen

Esikoisemme kärsi 4 ensimmäistä kuukautta koliikista. Se oli meille lievä järkytys, kun kyse oli ensimmäisestä lapsesta, emmekä olleet osanneet varautua siihen lainkaan.

Mutta kun keskimmäisemme syntyi, varauduimme siihen että näin saattaisi taas käydä. Ajattelimme että nyt asia ei tulisi niin suurena yllätyksenä, vaan kestäisimme sen kun tietäisimme että se loppuu muutaman kuukauden päästä kuitenkin. Ja sitten kun toinen poikamme syntyi, huuto alkoikin, viikko syntymästä. Huutoa piisasi, ympäri vuorokauden, epäsäännöllisen säännöllisesti. Kaikki unet, sekä päivällä että yöllä olivat katkonaisia. Ajattelimme kuitenkin että tämä menee ohi, tämä nyt on vain kestettävä.

Kolmen kuukauden kohdalla meinasi usko loppua. Poikamme puklasi tai lähinnä oksensi jatkuvasti, jopa useita tunteja syötön jälkeen ja itki paljon. Öisin imetin ja kannoin häntä pystyssä. Hetki makuulla ja huuto alkoi. Kantoliina oli ihan myrkkyä ja vaunuja sai päivisin heijata koko ajan. Poika itki vaunuissa silmät ummessa ja tutti suussa, suoraa huutoa. Olimme ihmeissämme, mutta uskoimme vieläkin että kyse on koliikista.

Eräs tuttu kerhossa ehdotti, että varaisimme ajan Tiina Tuomelalle. Hän sanoi että moni poikamme oireesta sopisi refluksiin. Päätimme kuitenkin vielä katsella. Näin jälkikäteen mietin yhä, että miksi ihmeessä emme menneet lääkäriin.

Puolen vuoden iässä tilanne oli edelleen sama. Valvoin pojan kanssa yöt ja imetin, kun en muutakaan keksinyt. Ja poika vain huusi. Nukuimme maksimissaan tunnin pätkiä. Päivisin sama homma. Saatoin istua sohvalla takki päällä ja pipo päässä, koska kävin vähän väliä ulkona heijaamassa vaunuja.

Tässä vaiheessa poika söi jo kiinteitäkin, mutta mitään muutosta suuntaan tai toiseen ei tullut. Päätimme viimein varata ajan Tiina Tuomelalle.

Pääsimme hänen vastaanotolleen kun poikamme oli 8 kk. Olin listannut ystävän neuvosta kaikki oireet ylös ja pitänyt myös erilaisia dieettejä ominpäin ja tehnyt niistäkin muistiinpanot. Saimme refluksi-diagnoosin ja Losec-reseptin samalla käynnillä. Lisäksi lääkäri totesi että on aika luopua yösyötöistä, ne vain pahensivat tilannetta. Ja samalla sovimme, että kun tilanne saadaan hivenen rauhoittumaan, aloitamme myös unikoulun. Lääkäri kertoi että tässä vaiheessa valvomisesta on myös saattanut tulla lapsella ns. tapa josta pitää opetella pois, kunhan saadaan terveydellinen tilanne kuntoon.

Losecin aloittamisen ja yösyöttöjen lopettamisen jälkeen tilanne alkoi parantua todella nopeasti ja huimasti. Poika muuttui silmissä, huuto väheni ja unet paranivat selvästi.

Muutaman kuukauden päästä ensimmäisestä käynnistä Tiina Tuomelan luona poikamme nukkui ensimmäisen yön heräämättä ja päivisinkin vein hänet vain vaunuissa ulos ja hain sisään kun hän heräsi. Elämä muuttui totaalisesti.

Reilu vuoden iässä päätimme seurantakäynnillä lääkärin kanssa kokeilla miten asiat sujuvat ilman Losecia. Sitä ennen annosta oli jo vähennetty onnistuneesti. Losecin lopetus onnistui loistavasti. Eikä sitä ole sen koommin tarvittu. Lääkärin mukaan refluksi ilmeisesti korjaantui iän myötä.

Näin jälkikäteen ajateltuna pääsimme todella vähällä ja helpolla. Mutta ne kuukaudet ennen lääkäriä, olivat pitkiä ja melko toivottomia. Jopa esikoisemme, joka oli silloin 3-vuotias, muistaa sen ja viittaa siihen sanomalla "no silloin kun pikkuveli vain itki ja valvoi".

Takaisin Meidän tarina -pääsivulle>>