liity jaseneksi

LIITY JÄSENEKSI >>


Olemme facebookissa

Facebook -yhteisö
pienten lasten
vanhemmille >>

Facebook -yhteisö
isompien lasten
vanhemmille >>

Neuvolasivusto >>

Yhteystiedot:
info@refluksilapset.fi

 

Sivuston tekstit eivät korvaa lääkärin antamia neuvoja ja hoitoja, käänny tarvittaessa hoitohenkilökunnan puoleen.

 

 

   

 

Meidän tarina - Valtteri

Tarina Valtterin refluksitaudista ja allergioista alkaa jo synnytyslaitokselta. Ensimmäisenä yönä minun vauvani itki ja itki ja itki, huonetoveri puhisi ärsyyntyneenä vauvansa kanssa vieressä, kun eivät saaneet nukuttua yhtään melumme takia. Minä pyysin anteeksi heiltä, kun en tiennyt mikä minun vauvaani vaivaa, kun hän vain itkeskelee, eikä nuku. Kysyin hoitajiltakin apua, ja he toivat monta kertaa yössä lisämaitoa tuttipullosta, sillä he epäilivät minun maitoni riittävyyttä. Vaan eipä maito nukuttanut pikku-Pampulaa.

Kotona sama meno jatkui. Sen lisäksi, että Valtteri söi todella usein öisin ja päivisin (kuten normaalistikin vauvat), hän itkeskeli erityisen paljon, siis ennen ja jälkeen syötön ja nukuttaessa ja vähän muulloinkin. Valtteri oksensi ja pulautteli heti syntymästään lähtien noin 10-20 kertaa vuorokaudessa, joten pyykinpesusta, sohvan hinkkaamisesta sekä lattioiden luuttuamisesta tuli todella jokapäiväistä touhua.

Kerroimme melkein joka neuvolakäynnillä olevamme väsyneitä ja huolestuneita vauvamme itkuisuuden takia. Ensin neuvolassa mainittiin, että ”teillä taitaa vain olla koliikkivauva, kyllä ne oireet helpottavat vähitellen” ja että ”kaikki vauvat pulauttelevat, se on normaalia”. Aloitimme neuvolasta saamiemme ohjeiden mukaan korvikkeen antamisen rintamaidon lisäksi. Itkun syyksi ajateltiin siis nälkää. Valtteri oli tuolloin kolmen viikon ikäinen. Valtteri tottui pulloon ja maidon nopeaan saantiin ja hän ärsyyntyi entistä enemmän, kun yritin imettää häntä ja kun maitoni ei herunutkaan niin helposti kuin pullosta. Pulloon tottumisen lisäksi ongelmia aiheutti vaakatasossa imeminen. Poika kapinoi kaikin keinoin vaakatasoon menoa vastaan. Emme silloin tienneet, että refluksin takia vaakatasoon teki hänelle kipeää. Pakotimme häntä imemään, pitihän hänen saada syötyä. Se oli taistelua syötöstä toiseen, monen kuukauden ajan.

Korvikkeen aloittamisen jälkeen itkut vain jatkuivat ja pikkuhiljaa pahenivat. Koska korviketta oli annettu, oma maidontuotantoni oli vähentynyt, ja minulla oli edessä järkyttävä työ, jotta saisin maidontuotantoni uudelleen vastaamaan Valtterin tarpeita, halusin todella eroon korvikkeesta. Taistelin pullosta irti itkien. Kun soseet aloitettiin nelikuisena, olin onnistunut pullon vieroituksessa ja olimme taas pelkän rintamaidon varassa.

Seuraava neuvo itkujen vähentämiseksi neuvolasta oli vatsavaivoja lieventävien käsikauppalääkkeiden kokeilu. Ei auttanut Cuplaton eivätkä Rela Dropsit. Soseiden aloittamisen jälkeen itkuisuus lisääntyi edelleen. Jälkikäteen tietenkin tajusimme, että aloitussoseet olivat suurimmaksi osaksi niitä, jotka eniten aiheuttivat eniten oireita Valtterille (esim. peruna, banaani, omena). Itkut soseiden jälkeen olivat hirveitä. Kerrankin banaanisoseiltana lähdimme Hämeenlinnan sairaalan päivystykseen, kun itku ei rauhoittunut millään. Ihmettelen, miten emme tuolloin tajunneet miettiä ruokien pahentavan oireita. Outoa. Eikä kukaan muukaan asiasta meille maininnut.

Se, että meidän valituksia ja kertomuksia itkuisista öistä ja päivistä ja nukuttamisvaikeuksista ei otettu tosissaan, lannisti meidät ja kuvittelimme, että näin sen varmaan sitten kuuluu normaalivauvoillakin mennä. ”Vauvat nyt vaan itkevät”, ”Itku vahvistaa keuhkoja”, ”Nythän Valtteri vaikuttaa oikein iloiselta, eihän hänellä mikään ole hätänä” ”Äiti se on tainnut keksiä vain omasta päästään itkut, kun toinen noin hyväntuuliselta vaikuttaa”, yms. kommentit saivat raivon nousemaan! Aivan kuin olisimme kuvitelleet kaiken tuskan ja itkun. Nyt kun olemme saaneet maistaa hetkittäin normaalivauva-arkea, niin voin kyllä rehellisesti sanoa, että meillä ei missään nimessä ole ollut normaalivauva-arkea.

Ensimmäisen seitsemän kuukauden aikana emme itsekään tajunneet syytä Valtterin tilan vaihteluun. Joinakin päivinä poika oli lähes normaalioloinen vauva, mutta useimmin päivät ja yöt olivat täynnä itkua, huutoa, vaakatason kammoamista ja oksentamista. Tämän vaihtelevuuden takia en loppujen lopuksi uskaltanut kertoa oikein kenellekään, millaista arki minulla ja Valtterilla todella oli. Ajattelin, että tuskinpa kukaan kertomiani ottaisi edes vakavissaan, kun pienet maininnat vaikeuksistamme ensimmäisten viikkojen ja kuukausienkin aikana meni melkeinpä kuuroille korville, olipa kuuntelijana sitten sukulainen, kaveri tai jopa perheen jäsen.

Usein, kun meillä on ollut huono jakso, en ole jaksanut tavata ketään enkä lähteä kotoa mihinkään muualle kuin juuri ja juuri salille tuulettamaan päätäni. Vaikeina jaksoina ja päivinä peruin tapaamisia ystävieni kanssa, joten heistä vain muutama näki sattumalta huonoja päiviämme. Loput ystävistäni eivät voi vieläkään varmaan ymmärtää, kuinka vaikeita aikoja elimme. He näkivät vain niistä ns. normaaleista päivistä muutaman tunnin, jolloin Valtteri käyttäytyi suhteellisen normaalisti ja iloisesti.

Valtterin kanssa kaksin ollessani, vaikka oikein kovasti yritin, en minäkään pystynyt pitämään kaikkia päiviä isoja show-esityksiä käynnissä, jotta vauvamme unohtaisi aina hetkeksi kerrallaa vaivansa. Kerran kuvaillessani normaalia päiväämme neuvolassa, terkkari kommentoi, että ”teilläpä tuntuu olevan yhtä viihdyttämistä koko päivä! Hellitä jo hyvä nainen vähän!” Ajattelin tuolloin, että miksi hellittäisin, minä vain teen todella kaikkeni, että vauvallamme olisi edes hieman parempi olo.

 

Vihdoin lääkärille

Vihdoin ja viimein, Valtterin ollessa kuuden kuukauden ikäinen, saimme neuvolan kautta lähetteen lastenlääkärille. Kyseessä oleva lääkäri oli apulaisylilääkäri, joten odotukset hänen ammattitaitoaan kohtaan olivat korkeat. Hän ei ensinnäkään ottanut meitä ja Valtterin vaivoja vakavasti ja käynnistä jäi todella huono maku. Toiseksi, no, hän kyllä sai testattua maitoallergian ja kirjoitti diagnoosin siitä, mutta ne ohjeet, jotka minä sain, olivat vain ”noudata maitoproteiinitonta ruokavaliota”. Se siitä lääkärin laajakatseisuudesta, tietojen yhdistelemisen taidosta, potilaan tapauksen yksilöllisyyden huomioon ottamisesta jne.

Maidottomalla ruokavaliolla ollessani kaksi ensimmäistä viikkoa olivat selvästi paremmat kuin ikinä! Ajattelin, että tässähän on vastaus näihin oireisiin, Valtterilla on maitoallergia. No, itkut eivät siltikään loppuneet kokonaan ja jo muutaman viikon päästä alkoi tulla vieläkin pahemmat itkut. Epätoivo, lamaannus, ärsytys. Julkiselta puolelta loppui asiantuntemus tähän.

Onni onnettomuudessa, olimme ottaneet vauvavakuutuksen ennen synnytystä. Googlailimme ja lueskelimme refluksitaudista ja uskaltauduimme varaamaan lääkärinajan hyvin yksimielisesti internetin keskustelupalstoilla Suomen parhaaksi lastenlääkäri- allergologiksi kutsutulta lääkäriltä.

Ei tullut helpotuksen itkustani loppua, kun lopetin ensimmäisen puhelun kyseisen lääkärin kanssa: hän ymmärsi minua täysin ja sain selvennystä tilanteeseemme välittömästi. Sain esimerkiksi tietää, että maidon poisjättämisen jälkeiset kaksi viikkoa ja sen jälkeen uudestaan alkaneet itkut johtuivat siitä, että soija on maidon rinnalla yleensä yhtä paha allergisoija. Minähän olin kahden maidottoman viikon jälkeen löytänyt soijatuotteet ja alkanutkin ahmimaan kaikkea mahdollista soijallista.

Käynti yksityisellä lääkärin vastaanotolla avasi silmämme aivan uudella tavalla: diagnoosiksi Valtteri sai puoliksi rakenteellisista ja puoliksi allergisista syistä johtuvan refluksitaudin. Allergioita vuoden ikään mennessä on huomattu ainakin maitoproteiini, soija, kaikki kotimaiset viljat, hirssi, amarantti, rypsiöljy, suurin osa lisäaineista, peruna, monet kasvikset ja vihannekset sekä hedelmät.

 

Kosketus normaaliin vauva-arkeen

Ensimmäinen kuukausi tiukalla ruokavaliolla tasasi perheemme tilanteen. Tuon kuukauden kaksi viimeistä viikkoa olivat kuin suoraan oppikirjasta! Vauvamme oli hyväntuulinen, nukkui hyvin, suostui olemaan vaakatasossa yms. Elämämme hymyili! Kahdeksalla ruoka-aineella ei kuitenkaan voitu jatkaa loputtomiin, ja niinpä lähdimme lääkärin valvonnassa ja lääkärin määräämin ruoka-ainein kokeilemaan uusia makuja.

Tästä lähtien elämämme on ollut yksivuotiaaksi asti yhtä vuoristorataa. Sellaisena viikkona, kun ruokakokeilu on onnistunut, vauva-arkemme on ollut normaalia ja aivan ihanaa! Valtterin yöunet ovat silloin noin 2-4 tunnin pätkissä ja päiväunille nukuttaminen tapahtuu noin kymmenessä minuutissa. Mutta jos ruoka-ainekokeilu ei ole mennyt läpi, ovat oireet läsnä muutamista päivistä viikkoon. Silloin päiväuninukuttamiseen saa kulumaan viisikin tuntia, Valtteri kun ei suostu olemaan vaakatasossa lainkaan. Ja yöt ovat tuolloin todella rikkonaisia, pahimmillaan hän heräilee viiden minuutin tai puolen tunnin välein, koko yön ajan. Tai saattaa huutaa monta tuntia putkeen niin, ettei rauhoitu edes sylissä hyssyttämiseen.

Tätä kirjoittaessa olen ollut tiukalla dieetillä yli puoli vuotta.Jo pelkästään refluksitautisen ja allergisen vauvan kanssa eläminen on todella haastavaa, joten tiukka imetysdieetti siihen vielä päälle on taannut minulle aivan uudenlaisen elämysmaailman jaksamisen suhteen. Väsymyksen käsite on laajentunut huimasti. Kroppa on ollut kovilla, ja yhtä kovilla olen ollut myös henkisesti.

Ilman lääkärisuhdettamme emme tietäisi varmaan vieläkään, mistä kaikki nämä tuska ja itku ja vääntely johtuvat. Nyt sentään tiedämme ja pidämme Valtterin oireet mahdollisimman hyvin aisoissa.

Takaisin Meidän tarina -pääsivulle>>