liity jaseneksi

LIITY JÄSENEKSI >>


Olemme facebookissa

Facebook -yhteisö
pienten lasten
vanhemmille >>

Facebook -yhteisö
isompien lasten
vanhemmille >>

Neuvolasivusto >>

Yhteystiedot:
info@refluksilapset.fi

 

Sivuston tekstit eivät korvaa lääkärin antamia neuvoja ja hoitoja, käänny tarvittaessa hoitohenkilökunnan puoleen.

 

 

   

 

Otteita refluksiarjesta

Tälle sivulle keräämme pieniä tarinoita tai otteita refluksiarjesta. Tarinoita jotka jokainen omalla tavallaan valottavat mitä refluksi voi olla ja miten se arjessa näkyy. Moni lukija saattaa tunnistaa itsensä tai lapsensa tarinoista.

 

”Ensimmäisen lapseni sairastuttua allergiseen refluksiin olin aivan kuutamolla, mitä ihmettä tämä oikein on? Lapsi nukahtaa vartiksi klo 21.15, herää klo 21.30 ja huutaa 3 tuntia kuin kurkkua leikattaisiin. Koliikki-ikä on ohi. Kannan ja kiikutan, heilutan ja keinutan. Aina kun yritän lasta takaisin nukkumaan pitkälleen, alkaa hillitön kipuitku selkä kaarella. Tarjoan maitoa, lapsi tarttuu hanakasti tissiin tai pulloon, mutta ei kivultaan pysty imemään.

Muut kertovat, että sellaista se vauva-aika on. Kaikki vauvat itkevät paljon. Taitaa tehdä ensimmäisiä hampaita, tuossa iässä se on semmoista… Minä uskon liian kauan muita, vaikka äidin vaistoni sanoo, että kaikki ei ole normaalia.

Toisen lapseni alettua oireilla refluksilla, olen onneksi jo viisaampi. Kerron ystävälleni, että olemme käyneet yksityisellä lääkärillä selvittelemässä allergioita ja saaneet refluksiin lääkkeenkin. Onneksi tunnistan itse oireet tällä kertaa jo muutamassa viikossa, kun ensimmäisen lapseni kohdalla vyyhdin täydelliseen selvittämiseen meni lähes 2 vuotta. Kuitenkin jälleen viettäessäni ystäväni kanssa aikaa, kuulen tutun kommentin - ettei vaan kuitenkin olisi ensimmäinen hammas tulossa? Kumma juttu, kun sitä hammasta on tehty taas jo 3 kuukautta, eikä vieläkään ole minkään näköistä nököä esiin ilmestynyt…”


Hätä keinot keksii

"Joskus on vaikeaa saada taapero syömään kun syöminen on joskus kivuliasta, ja se saattaa jopa pelottaa. Silloin olen huomannut tärkeäksi kiinnittää taaperon huomio johonkun mukavaan. Lihapullat voi hyvin tarjota mansikkahillolla kuorrutettuna, ennen ruokaa voi tarjota jäätelöä, makaronilaatikko menee Fröbelin palikoita kuunnellen ja vellin voi tarjota mukista pillin kanssa. Kaikki keinot ovat sallittuja, kun vain saan lapsen syömään jotakin. Ruokapöytätapoja voi opetella sitten kun refluksissa on helpompi vaihe."


Arjen oivalluksia

"Ensimmäinen lääkärikäyntimme refluksiin liittyen päättyi lääkärin sanoihin: Minä kun en ole mikään lastenlääkäri enkä muutenkaan lapsista mitään ymmärrä,niin en voi ottaa tähän asiaan mitään kantaa. Oivallus tästä oli se,että hakeuduimme lääkärille, joka lapsia/refluksia ymmärtää!"

"Tiukassa imetysdieetissä löytyi myös sellaisia yllättäviä ruoka-aineita, jotka aiheuttavat äidille vatsanväänteitä, vaikkei äidillä mitään allergioita olekaan. Imetysdiettaillessa ja valvotessa öitä tippui raskauskilot vauhdilla."

"Kuopus (3,5 v) sanoo silloin tällöin, että massu kurisee. Minä siihen fiksuna äitinä olen yleensä sanonut, että syö vähän - sinulla on varmaan nälkä. Tänään hän sitten sanoi, että "tämä omenamehu saa massun kurisemaan" ja selvensi vielä "siis se ei mene alaspäin vaan tulee ylöspäin". Kysyin sitten tarkoittaako hän massun kurinalla sitä, että jotain tulee ylös kurkkuun ja suuhun - kyllä vain."

"Pienenä refluksioireilusta ei ollut mitään epäselvyyttä - yölliset kipuitkut olivat kamalia koko perheelle. Isompana tyttö ei enää reagoinutkaan uusiin ruokiin itkuilla, vaan sängyssä olikin keskellä yötä pirteä ja iloinen tyttö joka ei vain millään saanut unta. Kolmelta aamuyöstä. Jos ruokakokeiluja näistä kukkumisista välittämättä vielä jatkettiin, niin lopulta alkoivat kurkkukivut ja itkutkin. Hassua kyllä, saman lapsen isoäiti oli monta vuotta kärsinyt unettomuudesta. Joka yö kolmen maissa hän heräsi ja luki aamulehdet. Usein kurkkuakin vähän jomotti, "taas oli ollut vetoa". Isoäidin unettomuus muuten parani lääkärin ehdottaman refluksilääke-kuurin myötä."


Iloa, onnea ja tavallista arkea kaikesta huolimatta

"Itseäni lohduttaa paljon se, että kivuista ja pahasta olosta huolimatta pienokainen jaksaa kuitenkin myös naureskella ja pelleillä. Lapsi ikään kuin viestittää huolestuneelle ja surulliselle äidille, että älä huoli, kyllä tämä tästä."

"Olen kasvanut ihmisenä PALJON näiden reilun kahden vuoden aikana. Olen ollut niin kamalan huolissani, potenut huono äiti -fiilistä, kantanut itkevää lasta ja yrittänyt keksiä kaikki maailman keinot jotta itku loppuisi, siivonnut oksennuksia, perustellut arkeamme tutuille ja tuntemattomille, jonottanut apteekeissa, itkenyt ja lohduttanut itkevää, ravannut lääkärissä ja sairaaloissa, todistanut syömälakkoja ja tehnyt kaikkeni sirkustempuista teatteriesityksiin saadakseni lapseni syömään. Silti olen rakastanut enemmän kuin koskaan ja tuntenut onnellisuutta päivittäin pienistäkin hyvistä hetkistä."

"Mä ajattelin refluksilapsemme ollessa pieni, että olen maailman huonoin ja kamalin äiti, kun en jaksanut 12,5h joka yö kipujaan kirkuvaa lasta vaan olin hermostunut eikä vauva tuntunut ollenkaan omalta vaan suorastaan pelottavalta. Kaikesta tuosta on kulunut yli 4v. ja huomaan tehneeni kuitenkin monia asioita oikein: meillä on suloinen, kaikki hurmaava, tempperamenttinen, rakastettava, hyvin kehittynyt ja kaikin puolin ihana tyttö, jonka elämässä refluksi on mukana, muttei enää pääasia, kuten ennen kuin tilanne saatiin hallintaan. Alun helvetti on taaksejäänyttä elämää, jota ei enää edes kunnolla muista ja eletään tavallista lapsiperhe-elämää refluksista ja allergioista huolimatta! Tämän kaiken jälkeen osaa arvostaa hyvin sujuvaa ja tavallista arkea ihan uudella tavalla."

"Kaikki lukuisat yöheräilyt unohtuvat heti, kun aamulla haet sängystä ihanan iloisen, tukka pystyssä tönöttävän tyttösen."

"Hyvien kausien muutamat yöheräilyt ei tunnu missään noiden pahempien kausien jälkeen... mutta eniten kyllä ihmetyttää nuo pienet ihmisenalut, miten niiltä irtoaakin niin valloittavia hymyjä, kaikesta pahasta huolimatta... esimerkkinä tää meidän tyttö; korvatulehdus menossa, refluksi taas ärtyneenä, ja silti tulee iloisia virneitä. Ilman noita vauvalta saatuja hymyjä ja pusuja ei kyllä jaksaisi."