MOTORINEN KEHITYS

Vaikuttaako refluksitauti lapsen motoriseen kehitykseen?

Karkeamotorinen kehitys

Voimakas refluksioireilu saattaa hidastaa erityisesti vauva-ajan motorista kehitystä. Kivuiltaan ja vaivoiltaan vauva ei kiinnostu ympäristöstään eikä hänellä riitä ehkä edes energiaa motoristen taitojen harjoittelemiseen. Refluksivauvoja myös kannetaan ja pidetään sylissä paljon, koska nämä vauvat eivät useinkaan viihdy muualla ja tarvitsevat paljon vanhemman lohtua. Joidenkin refluksivauvojen oireilu helpottuu erilaisissa sittereissä, koliikkikeinuissa tai autoistuimissa, joten luonnollisesti tällöin myös näissä vauvaa pidetään paljon.

Vauvat eivät yleensä viihdy vatsamakuulla myöhemminkään, mikäli eivät ole saaneet siitä säännöllisesti kokemusta vastasyntyneisyyskaudella. Vatsamakuulla olo on tärkeä vaihe vauva liikkumisen kehityksessä. Vatsamakuulla kehittyvät mm. pään hallinta, kyynärnoja, ryömiminen ja kaikki sitä ylemmät alkuasennot ja liikemallit. Useille refluksivauvoille kuitenkin erityisesti makuuasento selällään tai vatsallaan lisää refluksioireilua. Tällöin luonnollista tilaisuutta harjoitella lattialla, esim. kääntymistä tai ryömimistä, ei tule. Usein myös istumaan opetteleminen lisää refluksioireilua, kuin myös kävelemään opettelun seurauksena tapahtuvat kaatumiset, mikä saattaa jarrutella lapsen intoa harjoitella näitä taitoja.

Mikäli refluksin taustalla tai lisänä ei ole neurologisia pulmia, mahdollinen viive motorisessa kehityksessä ei useinkaan ole kovin mittavaa ja lapset kirivät kehityksessään ikätoverinsa nopeasti kiinni refluksioireilun helpotuttua.

Refluksivauvojen liikunnallinen kehitys voi edetä myös aivan normaalissa tahdissa ja osalla jopa keskimääräistä nopeammin. Pystyasento helpottaa usein refluksioireilua, joten jotkut refluksilapset pyrkivätkin ylös jo hyvin varhain ja lähtevät aikaisin kävelemään. Nämä lapset jättävät usein ryömimis- ja/tai konttausvaiheen kokonaan väliin.

Vinkkejä vauva-ajan karkeamotorisen kehityksen tukemiseen

• Vauvan motorista oppimista voi tukea huolehtimalla vauvan optimaalisesta asennosta, nostamalla ja kantamalla vauvaa monipuolisesti sekä stimuloimalla vauvan aisteja kehitysikää vastaavalla tasolla. Sensomotorisen kehityksen tukeminen on osa normaalia päivittäistä lapsenhoitoa.
  • Mikäli vauvaa kannetaan paljon sylissä, vaihtele kantamisasentoa ja –puolta useasti
  • Kantoliinassa varmista, ettei vauvan pää ole aina kääntyneenä samaan suuntaan
  • Myös sängyssä vauvan voi välillä laittaa nukkumaan pää toisessa päädyssä kuin yleensä, jolloin vauva usein kääntää päänsä eri suuntaan
• Vauvan tietoisuutta omasta kehostaan voi lisätä mm.
  • hieromalla ja sivelemällä vauvaa kevyesti
  • tekemällä vauvan kanssa säännöllisesti vauvatanssin liikkeitä
  • nimeämällä vauvalle hänen kehonsa osia esim. vaipan vaihdon yhteydessä, kylvyssä häntä pestessä ja pyyhkeellä kuivatessa.

• Mikäli vatsamakuulla olo lisää voimakkaasti refluksioireilua, voi tätä pyrkiä vähentämään seuraavilla keinoilla:
  • Pidä vauvaa vatsamakuulla vain hyvin lyhyitä aikoja kerrallaan.
  • Valitse sopiva hetki vatsamakuulla olemiseen: tarpeeksi pitkä väli edellisestä syötöstä, vauvan ollessa muutoin mahdollisimman rauhallinen, ympäristön ollessa levollinen.
  • Voit rullata pienen pyyhkeen vauvan kainaloiden alle, jolloin paine vatsaan ja palleaan vähenee. Myös jotkut imetystyynyt sopivat tähän tarkoitukseen.
  • Vatsamakuulla voi olla myös muualla kuin lattialla! Istuessasi mukavasti tuolilla tai sohvalla pidä vauvaa reisiesi päällä vatsamakuulla. Tässä asennossa voit myös säädellä vauvan asentoa hieman pystymmäksi jalkojesi asentoa muuttamalla.

Oraalimotorinen kehitys

Syödessään lapsi kehittää oraalimotorisia taitojaan ja erityisesti karkeampiin ruokiin siirtyminen tukee suun alueen motoriikan kehittymistä ja on sen myötä tärkeää myös puheentuoton kehittymisen kannalta. Voimakkaasti refluksioireilevat vauvat oppivat hyvin pian liittämään epämukavan olonsa ja kivuliaisuutensa syömiseen. Heidän puolustautumiskeinonsa onkin useimmiten kieltäytyä syömisestä kokonaan tai vastustaa sitä voimallisesti. Refluksin myötä lapsen ruokavalio on yleensä myös suppeampi kuin muilla ikäisillään (esim. allergioiden, nielemisvaikeuksien, yliherkän yökkäysrefleksin tai suunalueen tuntoyliherkkyyden vuoksi) ja soseisiin sekä karkeampiin ruokiin siirtyminen on heille monesti hankalampaa.

Vaillinaiset kokemukset syömisestä sekä suun ja nielun alueen ärtyneisyys ja kivuliaisuus saattavat hidastaa oraalimotoriikan kehitystä, mikä näkyy niin jokeltelun vähäisyytenä kuin syömisvaikeuksinakin. Lapsen kasvaessa saattaa ilmetä puheen kehityksen viiveisyyttä sekä vaikeampia syömisvaikeuksia. Puheentuoton kehityksessä refluksilapset yleensä kirivät ikätoverinsa kiinni refluksioireilun lievennyttyä ja ruokavalion laajennuttua.

Teksti: Annukka Moilanen, toimintaterapeutti